tiistai 12. marraskuuta 2013

RENAISSANCE GIRLS

Koska en ole kirjoittanut pitkään aikaan, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Sen sijaan, että kertoisin kuluvasta viikosta, siitä kuinka siivosimme asuntomme lattiasta kattoon, ja siitä kuinka olen käynyt yliopistolla ja töissä, taidan suosiolla keskittyä ohitse kiitäneeseen viikonloppuun. Ainakin ne kaikkein nörteimmät opiskelujutut taitanee olla viisainta rajata pois tästä blogista. Viimeksi kun vain mainitsin postauksessani ohjelmoinnin, joukko bloggeriin kirjautuneita lukijoitani äänesti jaloillaan. Ehkä se on vain uskottava, etteivät nuo IT -hommat ole kaikille.


Mulla on takana jälleen mahtava viikonloppu. En tiedä onko tuota tarpeellista edes sanoa, viikonloput kun nyt yleensäkin ovat mahtavia. Perjantaille sain hyvin mielenkiintoisen työtarjouksen. Kun minulle soitettiin haluanko lähteä mukaan jakamaan tytöille ilmaisia korkokenkiää Nelly High Heels -tiimiin, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Jyväskylän Giggling Marlin täyttyi nuorista naisista, jotka olivat jonottaneet tunteja saadakseen oman ilmaisen korkokenkäparinsa. Työporukka oli ihan loistava, ihmiset ihanan innoissaan ja rehellisesti täytyy sanoa, ettei mulla ole ollut töissä yhtä hauskaa pitkiin aikoihin. Ja oli muuten mielettömän ihana tavata tuttuja ja teitä blogini lukijoitakin!

Mun lauantaista teki huikean eräs Maiskin kylässä ollut ystävä, Stiina. Mun hajoillessani tyhjänä ammottavaa jääkaappia tämä tyttönen saapui paikalle mukanaan ainekset maailman herkullisimpaan salaattiin. Masu täynnä ituja, avokadoa ja fetaa iskimme sillikseltä palaavan porukan mukaan viettämään iltaa. Joimme boolia leivontakulhoista ja pidimme kivaa. Sunnuntain kruunasi Nikon vanhempien herkkuja notkuva ruokapöytä ja pari tuntia vuolasta itkua Titanicin parissa. Tuollainen täydellisen eläytyvä itkuhetki on aina toisinaan maailman virkistävin kokemus, vaikka Niko taisikin katsoa elokuvan sijasta lähinnä minua todella huolestunut ilme kasvoillaan. Myös luontoelokuvat ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi heittäytyä tuon itkuterapian huomiin. Voiko maailmassa olla mitään surullisempaa kuin mutaan juuttuneet lapsielefantit, jotka eivät pääse irti äitielefantinkaan avusta huolimatta?

jacket - h&m / shirt - cubus / pants - dr denim / clutch - ted baker / necklace - gina tricot / shoes - dinsko
Photos: Kertu Paulus

Asukuvat on nappailtu jo muutama hetki sitten. Silloin kun tuo ihmeellinen valoilmiö oli vielä luonamme ja ilma täyttyi muustakin kuin sumusta ja tihkusta. Kameran takana hyppi ja pomppi ihana Kertu, johon olen tämän blogimaailman kautta päässyt tutustumaan. 

Nyt ryhdyn viettämään iltaa pienen kommuunimme kanssa ja valmistautumaan edessä häämöttävään Tukholman excuun! Koktailmekon ja korkojen lisäksi pakkaan reissukassiin myös matkapäiväkirjana toimivan vihon, johon olen lupautunut taltioimaan koko reissun jokaista yksityiskohtaa myöten. Taas yksi aika mieletön loppuviikko edessä. 

3 kommenttia :

  1. Voi upeus, oot nii helppoa kuvattavaa ihan sama mistä kulmasta nappasee kuvan niin aina onnistuu. <3

    VastaaPoista