Better slow down baby

Arki on taas vahvasti täällä. Sen tietää ainakin siitä, että on vaappunut kuin lonkkavikainen eläkeläinen jokaisen lihaksen ollessa jumissa kropassa ja siitä, kun Spotifyn soittolistojen sijasta luureissa soi luentotallenteet lempeänä taustamusiikkina. Olen toisaalta kovasti sitä mieltä, että arki on välillä hyvästä. Tasapaino kaikessa on hyväksi.

Voisinkin palata ajassa aina yli viikon taakse. Siihen aikaan, kun elämä oli vielä hullulla tavalla ihanaa. Silloin keskiviikkona matkustimme bussilla Helsinkiin, heitimme puvut ja pikkumustat niskaan ja vietimme muutaman yön laivalla kylteriporukalla. Vedimme ruokaöverit buffetissa, pelasimme ihan liikaa juomapelejä ja menetimme kahdet kaiuttimet laivapoliisille puolen tunnin sisään. Häkellyin myös ihan mielettömästi siitä, että ihmiset oikeasti lukevat tätä blogiani. Ja niinkin moni. Ja siitä häkellyin myös kovin, että tulitte sanomaan moi. Olin valtavan yllättynyt ja iloinen. 

Paluubussista suuntasimmekin kulkumme ruokakauppaan ja seuraavava proggiksena olikin järjestää tuparit lauantaille. Olo oli hieman epätodellinen, kun siellä kiireessä Maiskin kanssa hyllyjen välissä sinkoilimme kehitellen samalla ruokalistaa. Koko touhu tuntui aluksi lähinnä epätoivoiselta yritykseltä: muffinssikuorrute ei jähmettynyt, tehtävää oli ihan liikaa ja minä kadotin jokaisen järjsetelmällisyyden rippeeni säntäillen ympäriinsä kuin päätön kana. Ihan korvaamaton Sanni tuli kuitenkin laittamaan kaiken kuntoon ja käski minut lopulta laittautumaan iltaa varten, kun itse teki meille ruokaa ja siivosi keittiötä. Itku silmässä minä sitten sudin meikkiä naamaan ja mietin, että kyllä mulla on vaan maailman parhaat ihmiset ympärillä. Asuntomme täyttyessä upeista ihmisistä, tämä ajatus senkuin vain vahvistui. 

takki - Seppälä 

laukku - Cubus 

kaulakoru - Gina Tricot

teeppari - H&M

nahkahame - Vero Moda

nilkkurit - DinSko

Tämä viikonloppu on puolestaan ollut vähän erilainen. Minut ovat tehneet onnelliseksi työntäyteinen viikonloppu koiravahtina, pitkät kävelylenkit ulos syntyneessä talven ihmemaassa, hyvä ruoka ja tietenkin rakkaat ihmiset. Olen ihan rehellisesti saanut täysin uutta energiaa kuluneesta viikosta ja sunnuntaimasennuksen sijaan odotan mielettömällä jännityksellä alkavaa viikkoa ja sitä, mitä kaikkea se voikaan tuoda tullessaan. Niin kuin noin loputtoman tenttiinlukemisen lisäksi.